Farmasia  

Farmasia on monitieteinen, lääkehuoltoon erikoistunut tieteenala, joka lähinnä soveltavien luonnontieteiden, terveystieteiden ja osin yhteiskuntatieteiden näkökulmasta tutkii lääkeaineita, lääkkeitä, niiden kehittämistä, valmistamista, käyttöä ja vaikutuksia. Farmasian tiedekunnan tehtävänä on edistää farmasian tutkimusta ja antaa alan korkeinta opetusta Suomessa.

Farmasian tiedekuntaan kuuluu kuusi oppiainetta ja niitä vastaavat osastot, jotka ovat farmakologian osasto, farmakologian ja toksikologian osasto, farmaseuttisen kemian osasto, farmasian teknologian osasto, biofarmasian ja farmakokinetiikan osasto sekä sosiaalifarmasian osasto. Lisäksi tiedekunnassa toimii Viikin lääkkeenkeksimisteknologian keskus.

Farmasian tiedekunnassa suoritettavia perustutkintoja ovat alempi korkeakoulututkinto eli farmaseutin tutkinto sekä ylempi korkeakoulututkinto eli proviisorin tutkinto. Lisäksi tiedekunta antaa alan tieteellistä jatkokoulutusta ja ammatillista erikoistumiskoulutusta teollisuusfarmasiassa farmaseutin ja proviisorin tutkinnon suorittaneille ja osallistuu aktiivisesti alan täydennyskoulutukseen. Tiedekunnalla on myös valtakunnallinen vastuu ruotsinkielisten proviisorien koulutuksesta.

Oppiaineet farmasian tiedekunnassa

Biofarmasia

Biofarmasia tutkii lääkeaineen fysikaalis-kemiallisten ominaisuuksien sekä lääkemuodon, valmistustekniikan ja valmistuksessa käytettävien apuaineiden merkitystä lääkehoidon vasteeseen ihmisessä tai eläimessä. Biofarmasia on sillanrakentaja farmasian fysikaalis-kemiallisten tieteiden, farmakokinetiikan sekä biotieteisiin kuuluvien fysiologian ja farmakologian välillä. Tämän lisäksi biofarmasialla on kiinteä yhteys kliiniseen farmasiaan ja farmakoterapiaan.

Farmakognosia

Farmakognosia on sovellettu tieteenala, joka opettaa ja tutkii biogeenistä alkuperää olevia farmaseuttisesti käytettäviä mikrobeja, kasveja ja eläimiä ja niistä saatuja tuotteita sekä selvittää niiden metaboliaa ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Farmakognosian tehtävänä on etsiä luonnosta uusia lääkkeitä, kehittää niille sekä analyyttisiä että biologisia tutkimusmenetelmiä, selvittää rohdosten viljelyä, kasvua ja niihin vaikuttavia tekijöitä, keräystä, varastointia ja säilyvyyttä. Farmakognosian pääaineopinnot on maassamme keskitetty Helsingin yliopistoon.

Farmakologia

Farmakologian keskeisin tehtävä on tutkia ja opettaa, kuinka lääkeaineet vaikuttavat ja mitä seikkoja on otettava huomioon lääkkeitä käytettäessä. Laajassa mielessä minkä tahansa aineen vaikutukset elimistöön ovat farmakologian ja/tai toksikologian tutkimusalaa. Farmakologian pääalueet ovat farmakodynamiikka ja farmakokinetiikka. Farmakodynamiikka selvittää lääkeaineen vaikutuksia eri tasoilla: elimistöön, elimiin, soluihin ja viime kädessä molekyyleihin. Farmakokinetiikka käsittelee lääkeaineiden vaiheita elimistössä.

Farmaseuttinen kemia

Farmaseuttinen kemia tutkii ja opettaa lääkeaineiden suunnittelua ja syntetiikkaa, analytiikkaa, synteettisten lääke- ja apuaineiden kemiaa ja lääkevaikutuksen kemiallista perustaa. Opetuksessa käsitellään yhdisteiden synteettistä valmistusta, niiden tietokoneavusteista suunnittelua, fysikaalisia ja kemiallisia ominaisuuksia ja analytiikkaa. Analytiikassa perehdytään lääkeaineiden eristämisessä, toteamisessa ja pitoisuuden määrityksessä käytettäviin menetelmiin ja laitteisiin sekä lääkeaineiden ja -valmisteiden laadunvalvonnassa ja biologisten näytteiden analysoinnissa esiintyviin erikoiskysymyksiin.

Farmasian teknologia

Farmasian teknologia tutkii ja kehittää lääkevalmisteita ja lääkkeiden valmistusprosesseja. Erityisesti farmasian teknologia pyrkii ymmärtämään molekyyli- ja kolloiditasolta lähtien kaikkia niitä tekijöitä ja ilmiöitä, jotka määräävät fysikaalisilta ja kemiallisilta ominaisuuksiltaan erilaisten lääke- ja apuaineiden sekä niistä valmistettujen lääkekoostumusten prosessoitavuutta, säilymistä ja käyttäytymistä elimistössä. Lisäksi farmasian teknologiaan kuuluvat lääkkeissä käytettävien lääke- ja apuaineiden sekä pakkausmateriaalien välisiä vuorovaikutuksia koskeva tutkimus ja opetus.

Sosiaalifarmasia

Sosiaalifarmasia on yhteiskuntaa ja lääkehuoltoa tutkiva tieteenala, jota voidaan lähestyä sosiologian, käyttäytymistieteiden tai esimerkiksi taloustieteiden näkökulmasta. Opetusalana sosiaalifarmasia perehdyttää opiskelijan lääkehuollon kehitykseen ja rakenteeseen sekä lääkehuollon toimintoihin palveluja tuottavana kokonaisuutena ja tämän lisäksi lääkkeiden käyttöön yksilö- ja yhteisötasolla vaikuttaviin tekijöihin. Sosiaalifarmasia tulee jatkossa vastaamaan myös mahdollisesta apteekkifarmasian erikoistumiskoulutuksesta.

Lisäksi: Teollisuusfarmasia

Tiedekunnassa voi lisäksi suorittaa farmasian lisensiaatin tutkinnon ammatillisena erikoistumiskoulutuksena teollisuusfarmasiassa. Myös farmaseuteille järjestetään teollisuusfarmasian erikoistumiskoulutusta.

Teollisuusfarmasia on tieteenala, joka keskittyy teollisuuspainotettuun lääkevalmisteen tutkimiseen ja tuotekehitykseen. Keskeisiä kysymyksiä teollisuusfarmasiassa ovat lääkekoostumuksen kehittäminen, tuotantoon soveltaminen, lääkkeiden teollinen valmistaminen ja lääkkeiden valmistamiseen liittyvät laatujärjestelmät sekä lääkerekisteröinti. Teollisuusfarmasian erikoistumiskoulutusta maassamme annetaan vain Helsingin yliopistossa. 

Historiasta

Farmasian tiedekunta on perustettu 1.1.2004. Tiedekunnan edeltäjällä, farmasian laitoksella, on Helsingin yliopistossa pitkät perinteet. Laitos perustetiin vuonna 1897, jolloin farmasialle määrättiin oma opetusohjelmansa ja opettajansa. Aluksi laitos oli osa osa fysiologisen (lääketieteellisen) kemian ja farmakologian laitosta, eikä sillä ollut itsenäistä asemaa yliopistolla. Farmasian laitos erotettiin lääketieteellisestä tiedekunnasta erilliseksi yksiköksi vuonna 1938.

Vuonna 1961 voimaan tulleen asetuksen myötä farmasian laitos liitettiin filosofisen tiedekunnan matemaattis-luonnontieteelliseen osastoon, josta myöhemmin tuli matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta. Vuonna 1995 laitos pääsi muuttamaan Biokeskukseen, Viikin uuteen tiedepuistoon.

Vuosien 1980–1994 välisenä aikana farmaseutin tutkinto oli ylioppilaspohjainen opistoasteen tutkinto, joka käytännön syistä ja perinteen vuoksi suoritettiin kuitenkin yliopistossa. Viimeksi tutkintojärjestelmää on muutettu vuonna 1994, jolloin farmaseutin tutkinnosta tehtiin jälleen korkeakoulututkinto.  

Eurooppalaisittain suomalainen tutkintojärjestelmä farmasian alalla on tällä hetkellä poikkeuksellinen, mutta käynnissä oleva tutkintorakenteiden kehitys, ns. Bolognan prosessi, tullee muuallakin muuttamaan farmasian yliopistokoulutusta suomalaisen mallin mukaiseksi.