Kansantaloustiede

Helsingin yliopiston kansantaloustieteen laitos tarjoaa monipuoliset opintomahdollisuudet jatkuvasti kansainvälistyvässä ja vaativassa ympäristössä. Ekonomikoulutus laitoksella on sisällöltään matemaattisempi ja kvantitatiivisempi kuin muissa Suomen korkeakouluissa. Valtiotieteellisessä tiedekunnassa sijaitseva laitos on Suomen suurin kansantaloustieteen laitos ja opiskelumahdollisuuksien tarjonta on laaja ja monipuolinen. Tämän vuoksi tutkinto on myös työelämässä arvostettu.

Kansantaloustiede tutkii taloudellisia ilmiöitä, kotitalouksia, yrityksiä, toimialoja tai alueita kotimaassa, Euroopassa ja koko maailmassa. Sitä tarvitaan taloudellisen käyttäytymisen ja taloudellisten lainalaisuuksien ymmärtämisessä ja tulkitsemisessa sekä ennustamisessa, suunnittelussa ja päätöksenteossa. Kansantaloustiede kuuluu yhteiskuntatieteisiin ja sen perustiedot ovat välttämättömiä yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin tehtäviin liittyvissä ammateissa.

Opintojen tavoitteena on kouluttaa asiantuntijoita sekä käytännön ammattitehtäviin että vaativiin kansallisiin ja kansainvälisiin tehtäviin. Kansantaloustieteen maisterintutkinto antaa myös hyvät valmiudet jatko-opintoihin.

Ekonomistit sijoittuvat valmistumisensa jälkeen valtion ja kuntien suunnittelutehtäviin, taloudellisiin tutkimuslaitoksiin, järjestöihin, pankkeihin, rahoitusmarkkinoille sekä yrityksiin. Suomalaisia ekonomisteja toimii myös muun muassa EU:ssa, Maailmanpankissa, IMF:ssä ja OECD:ssa.

Kansantaloustieteen opinnot alkavat peruskursseilla, joilla tutustutaan tieteenalan käsitteisiin ja tapaan käsitellä taloudellisia ilmiöitä. Lisäksi luetaan pakollisina sivuaineina tilastotiedettä ja matematiikkaa. Aineopinnoissa tietoja syvennetään mikro- ja makroteoriassa. Mikroteoria tarkastelee yksittäisen toimijan taloudellista päätöksentekoa, makroteoria taas kansantalouden, kansainvälisen kaupan ja maailmantalouden kokonaisuutta. Näihin sovelletaan matemaattisia malleja, tietotekniikkaa ja tilastotiedettä. Syventävissä opinnoissa keskitytään johonkin kansantaloustieteen erikoisalaan, joita on tällä hetkellä viisi: yleinen syventymisvaihtoehto, makrotalousteoria, kansainvälinen talous, julkinen talous sekä ekonometria. Perus- ja aineopinnot ovat laajuudeltaan yhteensä 44 opintoviikkoa, syventävät opinnot 20 opintoviikkoa ja pro gradu -tutkielma 20 opintoviikkoa. Lisäksi on suoritettava pakollisia sivuaineopintoja joko 47 (Ekonometria) tai 27 (muut) riippuen suuntautumisvaihdosta. Lisäksi tulee suorittaa sivuaineopinnot, noin 25-30 opintoviikkoa, jossain muussa valtiotieteellisen tiedekunnan oppiaineessa tai muussa tiedekunnassa.

Suurin osa kursseista on perinteisiä luentokursseja harjoituksineen ja oheiskirjallisuuksineen, mutta myös itsenäistä tutkimusta ja kirjoittamista harjoitellaan. Opiskelijat kirjoittavat pienen kirjallisen työn sekä proseminaarissa että tutkielmaseminaarissa. Opintojen päätteeksi opiskelija laatii itsenäisen tutkielman, pro gradu -työn. 

Poliittinen historia 

Poliittinen historia jäsentää lähimenneisyyttämme historiantutkimuksen menetelmin ja kehittää metodisia välineitä nyky-yhteiskunnan ja -maailman ymmärtämiseksi. Opetus tarjoaa tieteellisen kokonaisnäkemyksen oman aikamme poliittisten ja yhteiskunnallisten ilmiöiden taustoihin, niiden syntyyn ja kehitykseen. Opiskelijat saavat laajat tiedot yhteiskunnan rakenteesta ja yhteiskunnallisista ilmiöistä, joiden ymmärtämiseen ja erittelyyn he oppivat käyttämään sekä historiantutkimuksen että yhteiskuntatieteiden metodeja. Tavoitteena on opettaa opiskelijoille keinoja hankkia ja muokata uutta tietoa, etsiä uusia näkökulmia, kyseenalaistaa vanhoja tietoja sekä hallita laajoja kokonaisuuksia.

Oppiaine painottuu lähihistoriaan ja oman aikamme historiaan. Poliittisten tapahtumien tarkastelussa on viitteellinen raja vedetty 1700-luvun lopun ja 1800-luvun alun suuriin muutoksiin: Ranskan vallankumoukseen sekä Ruotsin valtakunnan suomalaisen osan liittämiseen Venäjän yhteyteen. Sekä tutkimus että opetus ovat kuitenkin nykyään painottuneet 1900-luvun poliittiseen historiaan ja yhä enemmän toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan. Poliittisen historian tutkimus liikkuu usein niin tuoreessa lähimenneisyydessä, että sillä on elävä yhteys nykypäivään. Se käsittelee sellaisia ajankohtaisiakin aiheita, joita tulkitsevat myös muut kuin tutkijat. Tutkimuksen kohteeksi valikoituu vaikuttajia, ilmiöitä ja arvoja, joista vielä elävillä aikalaisilla on oma mielipiteensä. Tästä syystä alan tutkimuksiin kohdistuu julkisuudessa monesti ristiriitaisia odotuksia.

Poliittista historiaa opiskelleet ovat sijoittuneet hyvin työelämään. Suurin osa valmistuneista on suuntautunut kotimaisiin ja kansainvälisiin tutkimus-, tiedotus-, opetus-, suunnittelu-, järjestö- ja asiantuntijatehtäviin sekä julkisen hallinnon että yksityisten yritysten palvelukseen. Työelämän haasteisiin opiskelijat voivat valmistautua myös harjoittelujaksoissa Suomessa ja ulkomailla sekä käyttämällä hyväkseen tarjolla olevia kansainvälisiä vaihto-ohjelmia.

Poliittinen historia on osa yhteiskuntatieteiden laitosta ja sillä on yhteiset perusopinnot talous- ja sosiaalihistorian kanssa. Opinnot koostuvat 15 opintoviikon laajuisista perusopinnoista, 34 opintoviikon laajuisista aineopinnoista sekä 42 opintoviikon laajuisista syventävistä opinnoista, joihin sisältyy 20 opintoviikon laajuinen pro gradu -tutkielma. 

Sosiaalipolitiikka

Sosiaalipolitiikka pohtii muun muassa ihmisten hyvinvointiin, yhteiskunnallisiin muutoksiin ja riskeihin sekä globalisaatioon liittyviä kysymyksiä. Tieteenalana se on laaja-alainen ja hyvin monitieteinen. Sosiaalipolitiikassa yhdistyvät teoria ja käytäntö, ja se tarjoaa monia erikoistumismahdollisuuksia. 

Sosiaalipolitiikan tavoitteena on arkikäsitysten kyseenalaistaminen, piilevien yhteiskunnallisten ongelmien esille nostaminen sekä uusien vaihtoehtojen esittäminen. Sosiaalipoliittinen näkökulma on tärkeä päätettäessä ja keskusteltaessa yhteiskunnallisista asioista.

Sosiaalipolitiikka on toinen yhteiskuntapolitiikan laitoksen oppiaineista; toinen on sosiaalityö. Yhteiskuntapolitiikan laitos (sosiaalipolitiikan laitos 1945-2003) on yksi valtiotieteellisen tiedekunnan suurimmista ja alansa vanhin Suomessa. Laitoksella on kaksi pääainetta: sosiaalipolitiikka ja sosiaalityö. Yhteiskuntapolitiikan laitos vastaa myös valtakunnallisesta ruotsinkielisestä sosiaalityöntekijöiden koulutuksesta yhteistyössä Svenska social- och kommunalhögskolanin kanssa.

Sosiaalipolitiikan opinnot koostuvat 15 opintoviikon laajuisista perusopinnoista, joissa perehdytään eri suuntautumisvaihtoehtojen perusteisiin ja saadaan käsitys sosiaalipolitiikasta tieteenalana, 35 opintoviikon laajuiset aineopinnot, joissa syvennetään käsitystä tieteestä, sen menetelmistä ja tutkimuksesta sekä tehdään kandidaatintutkielma. Syventävien opintojen laajuus taas on 44 opintoviikkoa ja niihin kuuluu muun muassa 20 opintoviikon laajuinen pro gradu -tutkielma. Lisäksi opiskelijan on suoritettava vähintään 35 opintoviikon sivuainekokonaisuus jostakin valitsemastaan aiheesta. Maisterintutkinnon suorittaminen pitäisi näin onnistua viidessä vuodessa.

Näiden opintojen lisäksi sosiaalipolitiikka tarjoaa kolme erikoisopintokokonaisuutta, joita voi myös suorittaa:

- Ympäristöpolitiikka, joka tarjoaa yleisnäkemyksen ympäristöongelmien yhteiskunnallisiin ulottuvuuksiin ja esittelee ympäristöongelmien tärkeimmät ratkaisu- ja vaikutuskeinot.

- Kaupunkitutkimus, joka johdattaa opiskelijat arvioimaan kaupunkeja ja niiden kehitystä, kehittää valmiuksia erilaisiin kaupunkisuunnittelutehtäviin ja kouluttaa kaupunkitutkimuksen tekemiseen.

- Vanhenemisen tutkimus, joka tutkii vanhenemista, elämänkulkua ja ikäsidonnaisia ilmiöitä. Niitä tarkastellaan yhteiskunnan ja sen muutoksen näkökulman kautta.

Sosiaalipolitiikan oppiaineesta valmistuu alansa päteviä asiantuntijoita, jotka työskentelevät yhteiskuntapolitiikan eri aloilla niin kansainvälisellä, kansallisella kuin paikallisellakin tasolla. Sosiaalipolitiikasta valmistuneet ovat työllistyneet hyvin. He ovat sijoittuneet julkisen ja yksityisen sektorin sekä järjestöjen palvelukseen mm. asiantuntija-, johto-, tutkimus-, suunnittelu-, tiedotus- ja koulutustehtäviin. Sosiaalipolitiikan linjalta valmistuneet työskentelevät useimmin tutkijoina, suunnittelijoina, opettajina, erilaisina sihteereinä ja sosiaalityöntekijöinä.

Sosiaalipsykologia

Sosiaalipsykologia tutkii sitä, miten sosiaalinen maailma ja yksittäiset ihmiset vaikuttavat toisiinsa ja muokkaavaat toisiaan. Tavoitteena on myös oppia ymmärtämään ihmismielen - ajattelun, tunteiden ja persoonallisuuden - sosiaalista muotoutumista.

Sosiaalipsykologian opinnot koostuvat 15 opintoviikon laajuisista perusopinnoista, jotka sisältävät perustiedot sosiaalipsykologian tutkimuskohteista, käsitteistä, teoreettisista suuntauksista ja sovelluksista. 36 opintoviikon laajuisissa ainopinnoissa opiskelija saa tietoa sosiaalipsykologian keskeisistä tutkimusalueista, lähestymistavoista ja teorioista ja harjaantuu käyttämään hyväkseen sosiaalipsykologian ajattelutapoja ja tutkimustuloksia sekä tekemään sosiaalipsykologisia selvityksiä ja tutkielmia. Opintoihin sisältyvät myös kvantitatiivisen ja kvalitatiivisen tutkimuksen harjoituskurssit. Syventävien opintojen laajuus on 45 opintoviikkoa ja siihen sisältyy 20 opintoviikon laajuinen pro gradu -työ. Syventävien opintojen jälkeen opiskelija osaa muotoilla itsenäisesti sosiaalipsykologisia tutkimusongelmia, tehdä asiantuntevaa tutkimustyötä sekä muutenkin soveltaa oppimaansa ja lukemaansa tietoa käytäntöön. Oman tutkielman ja valinnaisten kurssien myötä opiskelija erikoistuu joihinkin tiettyihin teoreettisiin osa-alueisiin ja menetelmiin.

Sosiaalipsykologian opinnot sisältävät varsin runsaasti teoreettista tietoa, mutta paljon opetetaan ja käytetään myös yhteiskunta- ja käyttäytymistieteistä tuttuja tutkimusmenetelmiä. Perus- ja aineopinnoissa keskitytään koko sosiaalipsykologian teoria- ja tutkimusalueeseen. Opintojen loppuvaiheessa, syventävissä opinnoissa, oman pro gradu -tutkimuksen aihe ohjaa niin teoriaopintojen kuin tutkimusmenetelmien valintaa. Syventävien opintojen aikana suoritetaan kuitenkin myös käytännön harjoittelu ja syvennytään yhteen sosiaalipsykologisen tiedon sovellusalueeseen, esimerkiksi työelämän, terveyskysymysten tai vähemmistöjen sosiaalipsykologiaan.

Sosiaalipsykologian laitos tarjoaa myös ruotsinkielisiä luentoja ja seminaareja. Suomenkielisetkin opiskelijat voivat osallistua ruotsinkieliseen opetukseen. Joitakin erityisiä kursseja järjestetään myös englannin kielellä. Laitos on mukana kansainvälisissä opiskelijavaihtoprojekteissa, ja opiskelijaa kannustetaan suorittamaan osa opinnoistaan jossain muussa yliopistossa.

Sivuaineet vaikuttavat myös osaltaan siihen, millaisen ammattipätevyyden sosiaalipsykologi saa. Sosiaalipsykologinen tieto on laajasti sovellettavissa. Ihmisten ja erilaisten ryhmien suhteiden parantamisessa sekä ristiriitojen välttämisessä ja ratkaisemisessa sosiaalipsykologinen tietämys on olennaisessa osassa. Sosiaalipsykologia antaa kokonaisvaltaisen ja tärkeän näkökulman myös esimerkiksi moniin kasvatus- ja koulutuskysymyksiin sekä ihmisten asenteisiin ja käyttäytymiseen vaikuttamiseen.

Sosiaalipsykologian laitokselta valmistuneet ovat sijoittuneet monenlaisiin tehtäviin eri aloille: tutkijoiksi, kouluttajiksi, sosiaali- ja terveydenhuollon tehtäviin, valtion, kuntien ja järjestöjen hallintotehtäviin sekä yksityisellä sektorilla niin itsenäisiksi yrittäjiksi kuin yritysten henkilöhallinnon tehtäviin.

Sosiologia

Sosiologia tarkastelee kaikkea kokonaisista yhteiskunnista ja globalisaatiosta intiimeihin sosiaalisiin suhteisiin. Keskeisiä ovat yhteiskunnan rakennetta ja sen muutosta koskeva teoria ja tutkimus. Instituutiot, organisaatiot ja yhteisöt; sosiaalinen toiminta ja sosiaaliset verkostot sekä ihmisten arvot, asenteet ja puhetavatovat oleellinen osa sosiologian tutkimuskenttää.

Sosiologian opintojen tavoitteena on valmistaa opiskelijoista asiantuntijoita, jotka pystyvät hankkimaan ja käsittelemään tietoa yhteiskunnasta ja sen ilmiöistä sekä muokkaamaan ja käyttämään sitä hyväksi eri tehtävissä. Tämän vuoksi on perehdyttävä erilaisiin käsitteisiin ja teorioihin; niiden avulla opiskelija oppii käsittelemään yhteiskunnallisia ilmiöitä ja tekemään niistä perusteltuja tulkintoja. Tutkimusmenetelmät tulee myös hallita, koska niiden kautta opiskelija saa mahdollisuuksia hankkia ja muokata empiiristä tietoa ja jopa tehdä siitä johtopäätöksiä ja yleistyksiä. Tavallisimmin tietoa kerätään haastatteluilla ja kyselyillä, erilaisista rekistereistä, asiakirjoista tai muista kirjallisista lähteistä ja tilastoista. Tärkeäksi tutkimusmenetelmäksi ovat muodostuneet myös teemahaastattelut. Aineiston erittelyyn käytetään erilaisia tilastollisia ja kvalitatiivisia menetelmiä. Opinnoissa ja sosiologin tehtävissä menestymiseen suhteen on tärkeää, että opiskelijalla on yhteiskunnallisen kiinnostuksen lisäksi myös valmiudet itsenäiseen ajatteluun ja työskentelyyn. Myös äidinkielen hyvä hallinta ja muu kielitaito on eduksi. Matemaattisista kyvyistä on hyötyä myös sosiologian opinnoissa.

Perusopinnot ovat kaikille sosiologian laitoksen opiskelijoille yhteisiä. Niiden jälkeen opiskelija valitsee joko sosiologian yleisen tai väestötieteen linjan.

Yleinen linja

Sosiologia on laaja-alainen yhteiskuntatietede. Sen keskeisiä tutkimuskohteita ovat yhteiskunnan rakenne sekä sosiaalinen vuorovaikutus. Opiskelijat perehtyvät tarkemmin myös ainakin kahteen tutkimusalaan kuten esimerkiksi ympäristösosiologiaan tai työelämän sosiologiaan.

Väestötieteen linja

Väestötieteen tavoitteena on antaa opiskelijalle valmiudet sellaisiin tutkimus- ja suunnittelutehtäviin, jotka edellyttävät väestöllisten ilmiöiden (esim. väestönkasvu, syntyvyys, kuolevuus ja muuttoliike) tuntemista sekä kykyä analysoida niitä. Väestötieteen asiantuntemus ja tilastollisten menetelmien hallitseminen ovat tärkeitä osia mm. koulutusta, terveydenhuoltoa, sosiaaliturvaa, työ-voimahallintoa ja yhdyskuntasuunnittelua koskevassa tutkimuksessa ja suunnittelussa. Myös  kehitysyhteistyön parissa on paljon tehtäviä väestötieteen asiantuntijoille.

Sosiologian opinnot koostuvat perusopinnoista, aineopinnoista ja syventävistä opinnoista. Kaikille yhteiset perusopinnot ovat 15 opintoviikon laajuiset. Aineopintojen laajuus on yleisen linjan opiskelijoilla 44 opintoviikkoa ja väestötieteen opislkelijoilla 43. Syventävät opinnot ovat laajuudeltaan 40 opintoviikkoa yleisen linjan opiskelijoilla ja väestötieteilijöillä 47. Syventäviin opintoihin kuuluu myös pro gradu -tutkielma joka on 20 opntoviikon laajuinen.

Suurin osa sosiologeista toimii suunnittelu-, hallinto- ja tilastointitehtävissä, opettajina aikuiskoulutuksessa sekä toimittajina ja muussa tiedotustyössä. Myös tutkijoina tai päätöksenteon asiantuntijoina on paljon sosiologeja.

Valtio-oppi

Yleisen valtio-opin laitos on yksi valtiotieteellisen tiedekunnan suurimmista laitoksista. Pääaineopiskelijoita on lähes 700 ja sivuaineopiskelijoita noin 2000. Maistereita valmistuu vuosittain 60–70.

Valtio-oppi (eng. political science, ransk. science politique) tarjoaa opiskelijoilleen teoreettisesti jäsentyneen ja empiiriseen tutkimukseen perustuvan kuvan sekä poliittisista että hallinnollisista rakenteista ja prosesseista kansallisessa ja kansainvälisessä ympäristössä. Opetuksen painopisteitä ovat muun muassa nykypolitiikka ja uudistuva hallinto sekä kansainväliset suhteet. Näitä opiskeltaessä pyritään opettelemaan myös tiedonhallintaa, kriittistä ajattelua sekä kykyä tuottaa uutta tietoa. Valtio-opin opetus jakautuu kolmeen linjaan, joiden opetus kohdentuu seuraavasti:

Yleinen valtio-oppi

- eri maiden poliittiset järjestelmät

- kansalaisten poliittiset valmiudet ja poliittinen käyttäytyminen

- poliittiset instituutiot ja niiden toimivuus

- Suomen asema yleiseurooppalaisessa poliittisessa, taloudellisessa ja kulttuurisessa kehityksessä

Hallinto ja organisaatiot

- julkiset organisaatiot ja niiden erilaiset johtamistavat ja kulttuurit

- hallinnon kansallisten muotojen vertailu

- kansainväliset organisaatiot

- hallinnon kansallisten ja kansainvälisten muotojen uudistaminen ja arviointi

- julkisen ja yksityisen sektorin erot ja yhtäläisyydet organisaatioiden kehitystyössä

Kansainvälinen politiikka

- kansainvälisen poliittisen ja taloudellisen järjestelmän luonne

- kansainväliset konfliktit, neuvottelut ja diplomatia

- eri valtioiden turvallisuuspolitiikka

- kansainvälinen yhteistyö, jonka piiriin kuuluvat myös

- kansainvälisten järjestöjen toiminta, integraatio ja kehitysyhteistyö

Valtiotieteiden maisterintutkinto koostuu perusopinnoista, aineopinnoista ja syventävistä opinnoista. Perusopintojen laajuus valtio-opin opiskelijoilla on 16 opintoviikkoa, ja ne on hyvä suorittaa jo ensimmäisenä vuonna. Aineopintojen laajuus vaihtelee taas 27 opintoviikosta 32:een, riippuen valinnaisista kursseista. Syventävät opinnot taas ovat laajuudeltaan 40 opintoviikkoa ja ne sisältävät 20 opintoviikon laajuisen pro gradu -tutkielman.

Valtio-oppi pääanineenaan valmistuneet ovat sijoittuneet työelämään hyvin. Suurin osa työskentelee nykyisin valtionhallinnossa sekä järjestöjen ja yritysten palveluksessa. Yleisimpiä tehtäviä ovat suunnittelu, johtaminen, tiedotus, yhteiskunnallinen vaikuttaminen, konsultointi ja tutkimus mitä erilaisimmilla aloilla. Myös tiedotusvälineissä sekä kansainvälisissä järjestöissä ja EU:n tehtävissä toimii valtio-opista valmistuneita.

Viestintä

Viestinnän tutkimuksen ja opetuksen tavoitteena on ymmärtää viestinnän ilmiöitä osana yhteiskuntaa ja kulttuuria. Tutkimus painottuu joukkoviestintään ja organisaatioviestintään eli muun muassa julkisuuden ja mediakentän muutokset, journalismi, työyhteisöjen viestintä ja johtaminen sekä organisaatiokulttuuri ovat olleet viime aikoina keskeisiä tutkimuskohteita. Myös verkkoviestinnän sekä viestinnän ja monikulttuurisuuden kysymykset ovat saaneet viime aikoina tavallista enemmän huomiota.

Viestinnän opetus auttaa ymmärtämään viestinnän ilmiöitä suhteessa yhteiskuntaan ja kulttuuriin sekä niissä tapahtuviin muutoksiin. Viestinnän laitos on osa valtiotieteellistä tiedekuntaa, joka on Suomen yhteiskuntatieteellisistä tiedekunnista monialaisin. Sen edustamat oppiaineet kattavat yhteiskuntatieteellisen alan koulutus- ja tutkimustarpeet monipuolisesti.

Viestintä on tieteenala, joka tutkii sanomia, niiden välitystä ja merkitystä. Viestintä on tieteenala, jonka tutkimus tukeutuu paitsi omiin myös muihin yhteiskuntatieteellisiin, humanistisiin ja käyttäytymistieteellisiin teorioihin, käsitteisiin ja menetelmiin. Viestinnän tutkimus ja opetus on laaja-alaista, tutkii kaikkea sisäis- ja keskinäisviestinnästä aina joukko- ja yhteisöviestintään asti.

Viestinnän opinnot eivät sisällä juurikaan ammattikoulutusta, vaan koulutamme laaja-alaisia viestinnän asiantuntijoita. Opetuksen yleisyys ja yleispätevyys antaa mahdollisuuden hakeutua monille eri aloille, osin jopa hyvinkin etäälle varsinaisista viestintätehtävistä. Työhön sijoittumisen kannalta on usein keskeistä, mitä muita aineita viestinnän opiskeluun kytkeytyy.

Viestinnän opinnot koostuvat perusopinnoista, aineopinnoista ja syventävistä opinnoista. Perusopinnot ovat laajuudeltaan 15 opintoviikkoa. Aineopinnot koostuvat ylemmistä ja alemmista aineopinnoista, joista alemmat ovat laajuudeltaan 10 opintoviikkoa ja ylemmät 15. Aineopintojen kokonaislaajuus on siis 25 opintoviikkoa. Syventävien opintojen laajuus on kokonaisuudessaan 40 opintoviikkoa, ja niihin sisältyy 20 opintoviikon laajuinen pro gradu -tutkielma. Näiden lisäksi viestinnän opiskelijoiden on suoritettava pakollisina seuraavat yleisopinnot: Tilastotieteen johdantokurssi (tai vastaava) 5 ov, Atk:n johdanto- ja täydennyskurssit, yhteensä 4 ov, Suullinen ilmaisu 1 ov sekä Johdatus yhteiskuntatieteiden filosofiaan 3 ov.

Viestinnän opiskelijat sijoittuvat valmistumisensa jälkeen esimerkiksi seuraaviin työtehtäviin:

Työyhteisöjen viestintä, suunnittelu ja henkilöstöhallinto, mikä tarkoittaa julkisen hallinnon, yritysten ja järjestöjen yhteisöviestinnän asiantuntijatehtäviä sekä henkilöstöhallinnon yleisiä tehtäviä.

Toimitustyö - Viestinnän opinnot antavat teoreettista pohjaa journalistin työhön ja joukko- ja verkkoviestimien toimintaan.

Opetus- ja tutkimustehtävät sekä viestinnän konsultointi, mitä on tarjolla monenlaisissa oppilaitoksissa peruskouluista ja kansalaisopistoista ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin. Tutkimustehtäviä on mahdollista saada lähinnä korkeakouluista, julkishallinnosta ja erilaisista tutkimuslaitoksista. Myös viestinnän kansainvälisiä asiantuntijatehtäviä on aikaisempaa enemmän, koska mm. viestintäteknologian rinnalla kaivataan sisältöjen asiantuntijoita.