Eveliina Valkama, Lääketiede

"Kurssin opettajien aito, rehellinen sekä yksilöllinen kannustus ja arvio omista mahdollisuuksista loi uskoa kaikkein epätoivoisimpina ja yksinäisimpinä hetkinä paineiden kasvaessa. Oli myös kannustavaa, että kurssilla pidettiin pääsykokeiden kannalta riittävää tasoa. Itse koin jo toista kertaa hakiessani suurimmaksi hyödyksi sen, että vähintään kaksi kertaa viikossa oli mahdollisuus tavata asiantuntijoita. Matkan varrella nousee lukuisia kysymyksiä Galenoksesta, joihin menisi turhaa tehokasta lukuaikaa, jos itse yrittäisi selvittää kaikkia ongelmia. Joskus se on jopa mahdotonta. Itselläni monet kysymykset osoittautuivat juuri ratkaiseviksi pääsyn kannalta.

Yksi seikka, mikä pitää erikseen vielä mainita on simuloidut pääsykokeet. Niitä oli vähintään kerran kuussa tammikuusta lähtien pitkällä kurssilla. Nämä lauantaiset viiden tunnin istunnot osoittautuivat korvaamattomaksi hyödyksi. Vastaustekniikka ja rutiini kehittyivät kokeiden myötä, mitä todella kysytään toukokuun lopulla. Samalla tiesi koko ajan oman tasonsa muihin kurssilaisiin verrattuna.

On täysin mahdotonta sanoa, mikä on Huippuvalmennuksen paras puoli. Mielestäni se, mikä tekee Huippuvalmennuksesta huipun on sen kokonaisuus. Kokonaisuus on juuri se, mikä mielestäni ratkaisee myös kevään pääsykokeessa. Kokonaisuus pitää sisällä mm. huolella suunnitellut kurssit, laaja materiaali, ammattitaitoiset opettajat, hyödylliset ohjaustapaamiset ym. Eli Huippuvalmennus on huomioinut kaikki tekijät, mitä vain kurssi voi tarjota, tukiessa pyrkijän valmistautumista onnistuneeseen pääsykokeeseen.

Voin suositella Huippuvalmennuksen kursseja kaikille, jotka todella haluavat päästä lääkikseen ja ovat sen eteen valmiita tekemään lukuisia uhrauksia, kuluttamaan toukokuun aurinkoisina päivinä istumalihaksia tunti tolkulla Galenoksen parissa ja sanomaan kaverien vapaa- ajan viettotarjouksille ei, ei ja vielä kerran ei. Tuskin tarvitsee sitten harmitella uhrauksia, kun lukee sisäänpäässeiden nimilistaa kesällä. Mielestäni, joku on joskus tiivistänyt tämän kaiken hienosti: ” If there is a will, there is a way”. Omalla kohdallani Huippuvalmennuksen valmennuskurssi tarjosi tähän korvaamattoman avun raivatessani tietä lääkikseen viime keväänä.

Opettajat olivat oikeasti ammattitaitoisia ja motivoituneita valmentamaan nuoria sisään lääkikseen. He tiesivät, mitä pääsykokeessa menestyminen vaatii ja opetus oli suunniteltu vain ja ainoastaan palvelemaan sitä. Opettajat olivat valmistelleet tunnit huolella ja kannustivat meitä yksilöinä sisään lääkikseen. Opettajien pitämät tunnit eivät koskaan loppuneet siihen, mitä aikataulu sanoi, vaan heidän ilta päättyi siihen, kun kaikkien kysymyksiin ja epäselviin asioihin oli löytynyt vastaukset ja ratkaisut.

Materiaali on huippuvalmennuksen ehdottomasti yksi parhaimmista puolista. Ennakko-, kurssi-, tunti-, vanhat simuloidut pääsykoe- sekä vanhat pääsykoetehtävät takasivat mahdollisuuden harjoitella runsaasti erityyppisiä, pääsykokeen tasoisia tehtäviä. Vaikka tehtäviä oli todella runsaasti, niiden tasosta ei ollut tingitty, vaan ne olivat huolella laadittu palvelemaan oppimista. Itselläni näin laajasta tehtävien teosta oli suoraa hyötyä monen pääsykoetehtävän kohdalla. 

Omalla kohdallani unelma lääkärin ammatista on elänyt jo neljä vuotiaasta asti. Nyt kun opintoja on noin puoli vuotta takana on helppo sanoa, että unelma ei ole muuttunut, tietenkin tullut kaikin puolin huomattavasti realistisemmaksi. Itse opiskelu yliopistossa on todella mielenkiintoista, palkitsevaa ja haastavaa. Meillä Tampereella myös varhaiset potilaskontaktit tiukan teoriaopintojen lomassa muistuttelevat ja motivoivat siitä, miksi niiden korkeiden kirjapinojen kanssa kannattaa ponnistella. Myös huippuvalmennuksen kurssilla on aivan loistava henki, kun kaikki ovat hyvin motivoituneita saman päämäärän saavuttamiseksi. En kyllä ole katunut päivääkään sitä, miten kovan työn tein viime keväänä. Se on tämän kaiken arvoista.      

Mielestäni yksi tärkeimmistä asioista tehokkaan oppimisen kannalta on tehdä itselle selväksi, mitä jo osaa ja, mitä asioita on vielä harjoiteltava. Helposti sortuu kertaamaan itselle jo itsestään selviä asioita, kun taas paneutuisi itselle vaikeisiin asioihin ja pyrkisi ottamaan asiat haltuun. On tärkeä yrittää jatkuvasti pohtia, miten asiat liittyvät aiemmin opittuun. Kun yrittää rakentaa itselle selkeitä, laajoja asiakokonaisuuksia ja yrittää ajatella asioita mahdollisimman eri näkökulmista, niin ei pääsykoetehtävätkään pysty toukokuussa yllättämään aivan puun takaa. On myös hyvä välillä pysähtyä miettimään, että ymmärsinkö lukemani todella, vai yritänkö vain muistaa asioita ulkoa. Näin laaja aines on helpompi muistaa toukokuun pääsykokeessa. Kun pohja on rakennettu tiedon suhteen vahvaksi, niin tämän varaan on toukokuussa vielä helpompi ja nopeampi painaa mieleen nippelitietojakin.

Vielä yksi tärkeä seikka, mitä meille jo kurssin ohjaamistapaamisissakin korostettiin. Mielestäni tätä ei voi liikaa korostaa, nimittäin lukukaverit. Itse löysin kurssilta sellaisen lukukaverin, jonka hyötyä, tukea ym. ei voi kuvailla pääsykokeiden kannalta. Asioihin tulee aivan eri näkökulmia, kun voi kysellä, pohtia ja keskustella niistä kaverin kanssa, joka on aivan samassa tilanteessa. Itse huomasin usein viime keväänä, että tehokkainta oppimisen kannalta ei ollutkaan se, että yritin tankata Galenosta yksin koko päivän lukusalissa, vaan välillä lähdimme kaverin kanssa jätskille ja päätimme aina etukäteen puheenaiheen. Niitä olivat mm. aivohermot, verenkierto, magneettikuvaus eli kaikenlaisia mielenkiintoisia puheenaiheita, mitä Galenos tarjoaa. Näin myös vaikeimmista asioista tuli huomattavasti mielenkiintoisempia, kun yhdessä pohdimme ja oivalsimme asioita. Kun vielä tämän jälkeen jäi epäselvyyksiä, niin kysyimme opettajalta illalla kurssilla  tai sähköpostin välityksellä. Näin aukot täydentyivät pala palalta."

Eveliina Valkama, Lääketiede